Kun kävin ala-astetta, niin englanti oli käytännössä ainoa vaihtoehto ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tosin kävin hyvin pienessä koulussa. Ilmeisesti muut vaihtoehdot olisivat tarkoittaneet koulun vaihtoa.
Ne, jotka eivät syystä taikka toisesta koulusa aloittaneet kieliopintoja englannilla, niin miksi? Ja miten nyt jälkeenpäin tuntuuko että ratkaisu oli oikea vai väärä?
Itse aikanaan aloitin Ruotsilla, vanhemmat oli sitä mieltä että helpottaa myöhemmin englannin oppimista.
No, nyt n. 25 vuotta myöhemmin en juuri osaa ruotsia, englantia taas tulee käytettyä päivittäin töissäkin.